Tervetuloa Hartolan Kuningaskuntaan
Kuningaskunnan historia
Esittely Kunnanjohtajan tervehdys Hartolan historia Kuningaskunnan historia Kulttuurikävely Hartolan sijainti Hartolan tunnusluvut Elinkeinorakenne Väestön rakenne Ystävyyskunnat Hartolan etusivulle
	Kivikautiset esinelöydöt
	Kivikautiset esinelöydöt todistavat, että Hartola on ollut asuttua seutua jo kampakeraamisen kulttuurin aikana (3000-1 600 eKr.). Tuolta ajalta peräisin olevat esinelöydöt kuten taltat ja tuurat ovat Kansallismuseon kokoelmissa. Rautakautiset löydöt, jotka ovat suurimmaksi osaksi viikinkiajalta, todistavat paitsi eränkäynnistä ja pyyntimatkoista myös kiinteästä asutuksesta kalmistoineen ja uhri- eli kuppikivineen. Tainionvirran vesireitin varrelta tavatut löydöt osoittavat sitä käytetyn kulkuväylänä koillista kohti. Hartolan merkittävimpänä muinaisjäännöksenä pidetään Jääsjärven Kotisalon saaressa sijaitsevaa suurta kalmistoa. Hartolasta on löytynyt 12 kuppikiveä. Niistä mielenkiintoisin on Itä-Hämeen museon lähellä Kuukerinkalliolla sijaitseva kuppikivi, jossa on yhteensä noin 80 kuoppaa. Vainajille oli tapana asettaa ruokaa ja juomaa näihin kuoppiin. Myös osa uudesta sadosta, kevään ensimmäisestä suuresta kalansaaliista jne. uhrattiin satoja pyyntionnen edistämiseksi. Kuppikivet ja niiden suhteellisen suuri lukumäärä viittavat siihen, että kirkonkylässä Tainionvirran pohjoispuolelle Kuukerinkallion alueelle, Kaikulanmäelle nykyisen Hartolan opiston maisemiin ja Vuorenkylän tienhaaran vaiheille on jo tuhatkunta vuotta sitten pystytetty asumuksia ja raivattu viljelysmaita.
	Hartola-nimen historia
	Nimi Hartola on asutusnimi, alun perin la-johtiminen talonnimi, joka on syntynyt perustajansa nimestä Harto(nen). Asiakirjoissa Hartola-nimi on jo v. 1398 tarkoittanut kirkkopitäjää: ut ecclesia parrochialis Hartola Aboensis diocesis. Keskiajalta periytynyt kylännimi Kirkkola on voinut saada nimensä alueen ensimmäisestä kirkosta, joka perimätiedon mukaan on sijainnut Kirkkolan mailla Jääsjärven ja Rautaveden välisellä harjulla. 1400-luvulle tultaessa oli silloisessa Suur-Sysmässä, johon Hartolakin kuului, jo voimakas pysyvä asutus kyläkeskittymissä. Hartola mainitaan ensimmäisen kerran historiallisissa lähteissä v. 1398, jolloin paavi kirjeessään lupasi synninpäästön Hartolan kirkossa kävijöille. Paavi kehottaa asukkaita käymään entistä enemmän tässä "uskottomien venäläisten alueitten rajalla olevassa kirkossa". Niille, jotka kymmenenä lähemmin mainittuna juhlapyhänä kirkossa kävivät, lupasi paavi kaikkiaan kahden vuoden 80 päivän synninpäästön. 1670-luvulla aloitettiin kirkon rakentaminen Tainionvirran rannalle. Kirkon mainitaan valmistuneen v. 1684. Tuo ristikirkko siirrettiin vuonna 1928 Pertunmaalle. Samalla paikalla on aiemminkin sijainnut kirkko, jota on kutsuttu Koskipään kappelikirkoksi.
	Kuningaskunnan historia
	Hartolan itsenäistymistä ryhtyi 1780-luvulla ajamaan oman pitäjän mahtisuvun jäsen, Oulun läänin maaherra Adolf Tandefelt, Echon eli Ekon kartanon omistaja. Anomus toimitettiin suoraan "Mahtavalle, Kaikkein Armollisimmalle Kuninkaalle". Ruotsin kuningas Kustaa III julistikin Hartolan itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 31.8.1784. Hän nimesi pitäjän kruununprinssin mukaan Kustaa Adolfin pitäjäksi, joka nimi sittemmin kansan suussa vääntyi Kustavukseksi. Perimätiedon mukaan kuningas Kustaa IV Adolf vieraili Hartolassa vuonna 1802 - muistona vierailusta Itä- Hämeen museossa on nähtävänä kuninkaan tuoli. Näillä historiallisilla perusteilla Hartola julistautui v. 1987 Kuningaskunnaksi - tasavaltaisen Suomen ainoaksi! Lähde: Hartolan kirja toimitus Erkki Markkanen 1968