Hartolan kunta Kulttuuritoimi
Hartolan kirjailijat
Esittely Itä-Hämeen opisto Hartolan kirjasto Kulttuuritoimi Esittely Maila Talvio-salonki Tapahtumat Hartolan kirjailijat Jokiranta Vanha-Koskipää Liikuntatoimi Nuorisotoimi Perusopetus Päivähoito Vapaa-ajan toiminta Hartolan etusivulle
	Hartolan tunnetut kirjailijat
	Hartolan kirjallinen tausta on poikkeuksellisen rikas. Täällä on syntynyt ja asunut lukuisa määrä kirjailijoita. Esittelemme sen, miten kirjailijat liittyvät Hartolaan. Kirjailijoiden henkilötiedot samoin kuin tiedot teoksista löytyvät kirjastojen ja alan järjestöjen tiedostoista. Linkit esim: Hartolan kirjasto ja Lahden kaupunginkirjasto Lisäksi olemme koonneet luettelon paikallisista kirjoittajista, jotka ovat julkaisseet kirjoja erilaisilta aihealueilta. Kirjailijat ovat myös osa tämän päivän Hartolaa. Vuodesta 1986 lähtien Hartolassa on kesäisin järjestetty kirjallisuusseminaari, jonka ohjelmassa aina joku aihe liittyy paikkakuntaan. Kirjailijoiden kunniaksi kirjaston edessä on Lions Clubin toimesta vuotena 1993 hankittu kuvanveistäjä Taru Mäntysen kirjailijapatsas, jonka nimi on Viisahampi vieressäsi.
	Hartolan kirjailijat
	Helmi Avarto, ent. Wilen syntyi pienviljelijäperheeseen Hartolassa 1898. Opiskeli sanomalehtialaa Työväen akatemiassa ja Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa. Asui Helsingissä. Yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin epäkohtiin kartanomiljöössä pureutuva romaani on tapahtumiltaan sijoitettu Kirkkolan kartanoon. Raili Autiala (Katri Kivimaa) on Arvi Kivimaan sisar. Hän kirjoitti kolme nuorisoromaania. Näistä varsinkin ensimmäinen Kesä yllättää, pohjautuu tekijän lapsuudenaikaisiin Hartolan oloihin ja varsinkin kirkonkylän kesään. Ernst Bonsdorff oli Hartolan kirkkoherran poika, koulumies ja matemaatikko kirjoittaa kirjassaan Elämäni varrelta (1842) Hartolan oloista silloisena aikana. Johan Richard Danielson-Kalmari oli täkäläisen kirkkoherran poika. Hän oli historioitsija ja tieteellisten artikkelien kirjoittaja, joka muistelmissaan kirjoitti lämmöllä Hartolasta. Kaarina Helakisa, maan tunnetuimpia ka arvostetuimpia lastenkirjailijoita. Helakisa on lapsuudesta asti viettänyt kesät Hartolassa, joka on hänen äitinsä kotipitäjä. Isoäidilleen Aino Ruskealalle Kaarina oli rakas ”Muru”. Kesämökki Rautaveden rannalla on kirjailijan mielestä ”maailman paras paikka”ja kotiseudustaan hän tuntee jokaisen ”tienmutkan ja lahden poukaman”. Helakisa piti tärkeänä sadun ja fantasian tuomista ihmisen arkitodellisuuteen. Hänen mukaansa sadut kuuluvat kaikenikäisille, sillä niissä elämän suuria kysymyksiä pohditaan symbolisessa ja psykologisesti terapeuttisessa ympäristössä. Satujen lisäksi Helakisa kirjoitti kuunnelmia, tv-käsikirjoituksia ja näytelmiä ja käänsi lastenlyriikkaa. Aikuisille hän kirjoitti romaaneja, novelleja, keittokirjan ja elämäkerran Saima Harmajasta. Kaarina Helakisa on haudattu sukuhautaan Hartolaan. Adam Honkanen tunnettiin 1800-luvulla persoonallisena runonlaulajana, filosofina ja ennustajana. Kotipaikka Nipuli kuului silloin vielä Hartolaan. Riitaannuttuaan kotona Honkasesta tuli kiertolainen, koditon koko elämäkseen. Hän kuoli vaivaistalossa ja haudattiin Hartolan hautausmaalle. Honkanen kirjoitti runoja ja virsiä, jotka julkaistiin kirjasina. Ensimmäinen runovihko oli nimeltään Uusia kauniita lauluja (1883) ja se sisälsi lähinnä tekstiä paloviinan ja väkijuomien turmelevaisuudesta. Uskonnollisia virsiä (1884) varoitti kansaa lahkouskovaisuudesta, mutta sisälsi myös kauniit virret Veljellisestä rakkaudesta ja Jumalan ijankaikkisesta rakkaudesta ihmis-sukukuntaa kohtaan. Päivi Honkapää, esikoiskirjailija vuodelta 2007, syntyperäinen hartolalainen, asuu ja työskentelee paikallisen yläasteen opettajana. Esikoisteos kuuluu fantasiakirjallisuuden lajiin, vaikka tekijä määrittelisi sen mieluummin isoksi saduksi. Arvi Järventaus on pappi ja Suomen itsenäisyyden alkuajan huomattavimpia kertomakirjailijoita. Tunnustuksena hän sai viisi kertaa kirjallisuuden valtionpalkinnon. Tämä ”uskon ja aatteen mies” kuoli Hartolassa 1939. Liisa Marjatta Järvinen viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Hartolan Hotilassa Tainionvirran rannalla. Pappi ja kirjailija, jonka teoksista ensimmäiset olivat lastenkirjoja. Sittemmin hän on kirjoittanut romaaneja, runoja ja kuunnelmia, eli ”Fiktiota ja faktaa” kuten hän itse sanoo. Naispapin päiväkirja herätti ansaittua huomiota. Kirjoista Sammakonkukkaoja (2004) liittyy suoraan Hartolan muistoihin. Uuno Kailas syntyi Heinolan maalaiskunnassa, mutta äitinsä kuoltua Uunon ollessa kolmivuotias hän muutti Hartolaan Honkapäähän isovanhempiensa luo. Kävi Kuivajärven kansakoulua ja herätti jo silloin huomiota poikkeuksellisen lahjakkaana kirjoittajana. Muutti sitten Heinolaan oppikouluvuosikseen. Itä-Hämeen museossa on Uuno Kailaan muistohuone. Kailaan runojen, novellien ja käännöstöidenkin painopiste oli kauneudenkaipuun lisäksi hänen oman minuutensa-, syyllisyyden- ja ahdistuksentuntojen tulkinnat. Runossaan Synnyinseutu Kailas kunnioittaan itähämäläistä sukupolvien työtä ja harmaata kansaa: ”Mä siunaan sen, mä siunaan sen: -Voi, synnyinseutu hyvin!” Juho Kaksola (ent. Rolig) asui Hartolan Vuorenkylässä ”kinttupolkujen päässä”, mutta hänestä tuli merkkimies koko paikkakunnalle. Varsinaisena kirjailijana häntä ei voi pitää. Kirjallisesti merkittävää oli huolellisesti käsinkirjoitettu lehti, jonka sisältö oli suureksi osaksi Kaksolan kirjoittamaa runoa ja proosaa. Erityisesti juoppous sai kirjoittajan ankaran tuomion. Kaksolan päiväkirjoja ja virsisanoituksia on SKS:n arkistossa Arvi Kivimaa asui lapsuusvuotensa täällä, koska hän oli Hartolan kanttoriurkurin- ja paikallisen säästöpankin johtajan poika. Kivimaata on mainittu Itä-Hämeen maakuntarunoilijaksi. Tuotanto käsittää runojen lisäksi suomennoksia, novelleja, romaaneja, näytelmiä ja matkakuvauksia. Suora ”Kotipitäjä” –kuvaus on ainakin kirjassa Saari tuulten sylissä. Professorin arvonimi Kivimaalle myönnettiin1958. Teuvo Masalin on syntynyt 27.08.1945 Heinolassa. Lapsuutensa ja nuoruutensa hän on viettänyt Hartolassa Kalhonkylässä, missä hänen vanhempansa viljelivät maata. Hän on työskennellyt mm poliisina. Teoksia häneltä on ilmestynyt: Pelin henki 1982, Punapukuinen tyttö 1992, Eurovaras 2000 ja Kultainen Rolex 2008 Viljo Mäkipuro, ent. Mäkinen, syntyi rakennusmestariperheeseen Hartolassa 1899, mutta kotipaikkana oli sittemmin Oulu. Lapinaiheisia teoksia pidetään matkakertomuksina, joilla on kiistatta kaunokirjallista arvoa. Ossi Ojala toimi Itä-Hämeen kansalaisopiston taideaineiden opettajana vuosina 1986 - 1987. Ojala kirjoitti tilaustyönä Hartolalle kotiseutunäytelmän Nokkospaita, se kuvaa Maila Talvion lapsuus- ja nuoruusaikaa. Simo Penttilä, oikealta nimeltään Uuno Hirvonen vietti kesiä Hartolan Kermalassa. Kerrotaan, että hänen kirjojensa sankarihahmo kenraaliluutnantti T.J.A. Heikkilä syntyi juuri täällä. Lauri Pohjanpää toimi Itä-Hämeen kansanopiston rehtorina vuosina 1913 – 1915. Runojen kirjoittajana hän ei ollut intoilija, vaan mietiskelevä ja sydämellinen. Kirjoitti runoksi Ekon kartanoon liittyvän legendan rampa-Kaarinasta. Runon nimi on Vanha kartano. Tyyne Pyrhönen toimi opettajana Hartolan Rusin koulussa v. 1950 –1953. Kirjoista Mäkimyllyn kaunis Marjaana paikallistuu Yölinnun ja Vehkalahden kyliin, jossa kirjailija itse kertoo todellisuudessa tavanneensa kauniin ja hyväsydämisen Marjaana-emännän ja hänen miehensä Tuomaan. Aku Rautala (Aukusti Ripatti) Hartolasta (sittemmin Pertumaan Joutsjärveä) oli maan ensimmäisiä työläiskirjailijoita. Kaksi kirjaa 30-luvulla. Rautalan kirjallisessa jäämistössä oli todellisuuspohjainen elämäkertaromaani Markku Pulierista, Pertunmaan kirkonrakentajasta. Tämä käsikirjoitus tuli lahjoituksen kautta kirjastoneuvos E.J. Ellilälle, jonka toimittamana teoksena se painettiin 1975. Aku Rautala on haudattu Hartolaan. Uno Rauanheimo (Reino Rauanheimo, vuoteen 1906 nimi Järnefelt) viettänyt kesiään Hartolassa ainakin vuosina 1935 – 1943. Kirjoittanut Hartolassa ollessaan ”maalaisaiheisen” novelliromaanin Hiljainen pirtti (1936). Ritva Ruhanen- Pryl on syntynyt Hartolassa, koulutukseltaan hän on opettaja ja asuu nykyisin Lahdessa. Hän sanoo itse, että Päijäthämäläinen luonto kasveineen ja eläimineen on vahvasti esillä hänen tuotannossaan. Kuuden romaanin lisäksi hän on tehnyt lastenkuvakirjan. Annikki Sankari liittyy tänne vain siten, että hänen sukunsa asui Nipulin kartanossa, joka ennen kuului Hartolaan. Kirjailijan asuinpaikka on nykyisin Lahti. Uno von Schrowe oli nimismiehen poika, joka syntyi Hartolassa 1853. Hän oli yksi maan varhaisimpia runoilijoita ja ensimmäinen Itä-Hämeen tunnettu runoilija. Kotiseutu merkitsi runoilijalle paljon ja lapsuuteen Hartolassa liittyvät ainakin runot Pieni mierolainen ja Morsian. Marja-Liisa Swantz on kuopiolaissyntyinen lähinnä kehitysyhteistyössä kansainvälisen uran tehnyt, useita kirjoja julkaissut tutkija ja opettaja. Swantsilla on ollut kesäasunto Hartolassa vuodesta 1992 ja pysyvästi kuntaan asumaan hän on tullut 1998. Swantzin tuotanto on pääasiassa englanninkielistä tieteiskirjallisuutta, mutta suomenkieliset teokset ovat omaelämäkerrallisia ja historiaan liittyviä kirjoja. Maila Talvio on nykyisenkin mittapuun mukaan Suomen tuotteliaimpia naiskirjailijoita. Hän oli Hartolan kappalaisen Adolf Winterin tytär ja asui vuosia Kirkkolan pappilassa. Hän säilytti kiinteät yhteydet Hartolaan koko elämänsä ajan. Talvio vaikutti ratkaisevasti Itä-Hämeen museon ja Itä-Hämeen kansanopiston perustamiseen. Museossa on Talvion muistohuone. Hartolan ja sen kartanoiden elämä näkyy vahvasti Talvion tuotannossa. Selvästi tänne sijoitettuja teoksia ovat esikoisteos Haapaniemen keinu (1895), Pimeänpirtin hävitys (1901), Yölintu (1913), Rukkaset ja kukkaset (1947) ja Lokakuun morsian (1948). Mika Waltari vietti Hartolan Kalhonkylän Näsissä ainakin kesät 1945 – 1955. Pääteoksensa Sinuhe egyptiläinen Waltari kirjoitti pihamökin vinttikamarissa kolmen kuukauden aikana 1945. Muita täällä syntyneitä teoksia ovat Mikael Hakim, Mikael karvajalka, Neljä päivänlaskua ja näytelmä Noita palaa elämään. Waltarin kirjalliseen tuotantoon kuuluu mm. 33 elokuvakäsikirjoitusta, joista tunnetuimpia Komisario Palmu-elokuvat. Waltari kirjoitti nähneensä Itä-Hämeen oudon linnun kulkiessaan metsässä toukokuisena illansuuna 1949. Lintu oli ”verraten isokokoinen vaaleansininen lintu, jolla oli kohtalaisen pitkä, suorasulkainen ja fasaania muistuttava pyrstö”. Saman linnun olivat aikaisemmin nähneet Uuno Kailas, Maila Talvio, Arvi Järventaus ja Arvi Kivimaa. Satu Waltari, Mika Waltarin tytär lähti jo 18 vuotiaana Pariisiin. Sittemmin hän vietti perheineen kesiä Hartolassa ainakin vuosina 1945- 1949. Satu Waltaria mainitaan kosmopoliitiksi, joka omien kirjojensa (7) lisäksi on kääntänyt useita teoksia ranskasta suomeksi. Teoksista tunnetuin on 1957 julkaistu Haikeat leikit. Erkki West, Maila Talvion Hartolassa syntynyt merikapteeni-veli julkaisi kaksi kirjaa 1920 luvun lopulla. Helmi Vihne oli kirjailijanimeltään Helmi Avarto, kts. Avarto. Aino Voipio toimi joitakin vuosia (1920 – 1928) Itä-Hämeen kansanopiston johtajana. Mieluiten hän kirjoitti kasvatuksesta ja lapsipsykologiasta, mutta myös Hartola antoi aihetta teksteihin. Tunnetuin teksteistä on Aino Voipion Itä-Hämeen laulu. Antti Vuorinen oli pitkäaikainen Itä-Hämeen opiston johtaja (1937 - 1970 ) ja monitaitoinen kulttuurin tekijä, mutta ei varsinaisesti kirjailija. Hän toimitti ja kirjoitti myös useita lukuja kotiseutulukemistoon nimeltä Itä-Hämeen kirja (1959).
	Kirjoja ovat julkaisseet seuraavat hartolalaiset henkilöt
	Arvi Aaltonen, muistelmat Katri Ahola, muistelmat Pirjo Aikasalo, runoja Vilho Hartonen, muistelmat Annie Henno, muistelmat Leena ja Olavi Huuri, muistelmat Heimo Hyttilä, kertomakirjallisuus Anne Joutsijärvi, runoja ja proosaa Matti Kotro, seikkailukirjallisuus Timo Kähönen, proosaa Lahja Orvokki Lahtinen, runoja Tauno Lehtonen, paikallishistoria Mauri Lehtosaari, kertomakirjallisuus Olavi J. Lähteenmäki, kertomakirjallisuus Tapio Martikainen, paikallishistoriaa ja toimituksia Marja ja Tapio Mattlar Eino K. Nurminen, kertomakirjallisuus Sylvi Parikka, muistelmat Pertti Peltonen, runoja Toivo Peltonen, muistelmat Paavo Piipari, kertomakirjallisuus Terttu Pitkänen, runoja Taisto Pölkki, muistelmat Martta Rantanen, runoja Ritva Ruhanen, kertomakirjallisuus Anna-Liisa Ruskeala, kotitalous Aimo Tenni, muistelmia, sotahistoria Aila Tähtinen-Pöysä, runoja Eero Tähtinen, tietokirjat, elämänkerrat ja paikallishistoria Seppo Tähtinen, tietokirjat, elämänkerrat ja paikallishistoria Tuula Vigman, runoja vieressäsi Katso Kirjaston sivulta Hartola-aiheinen aineisto